Vieraskynä: Sari Puutio, Työnohjaaja, työyhteisövalmentaja ja toimintakykyohjaaja
Muuttaessani yli kuusi vuotta sitten Tampereelle kotoutuminen vaati keinoja. Olinhan keski-ikäinen ja vaihtamassa maisemaa vaikkakin Suomen vetovoimaisimpaan kaupunkiin. Tampere ei ollut minulle täysin vieras. Olin tehnyt ristiretkiä Pohjanmaalta Tampereelle tavatakseni täällä puolimatkassa opiskeluaikaisen kämppikseni. Kiersimme opettajina naisten vaatehtimoja, jotta löytäisimme persoonallisia vaatteita. Kivijalkaliikkeet palvelivat meitä hyvin, ja samalla opimme tuntemaan pirkanmaalaista luonteenlaatua. Siinä oli jotakin mutkatonta ja lämminhenkistä, joka veti puoleensa.
Pohjalaisen kaipuu ihmisten seuraan piti uudessakin ympäristössä. Ihmisistä löytyy tarinoita ja näkökulmia, jotka rikastuttavat arkea. Kotouttajani Tampereella löytyivät yllättävästä paikasta: kivijalkaliikkeistä.
Nykyään monet kivijalkaliikkeet ovat 2ndHand -putiikkeja, ja niissä kohtaamiset ovat usein lämpimiä ja aitoja. Vintage Gardenin Leenan kanssa jaoimme käsityksiä opettajuudesta ja koin asiakasta arvostavaa kohtaamista. Se, jos mikä tekee vakioasiakaan. Kuluneena syksynä juttelimme nykyajan työelämästä, mikä johti 2ndHandTampereen syyskokoukseen puhumaan työnohjauksesta. Pienet keskustelut voivat avata uusia ovia. Kivijalkaliikkeet eivät ole vain kauppoja, vaan yhteisöjä, joissa syntyy merkityksellisiä kohtaamisia.
Marraskuun ensimmäisen iltapäivä oli sateinen ja kolea. Päätin pukeutua vihreään villatakkiin, jonka olin löytänyt Tavara-aseman 2ndHand-tapahtumasta. Yhdistyksen kokoontumistilat olivat vetoisat, mutta villatakin alla oli lämmin olo – ja ympärillä taiteilijoiden töitä ja korviin kaikuva kokoustajien heleä nauru. Sitä on yhdistystoiminta parhaimmillaan; inspiroivaa ajankäyttöä yhteisen tavoitteen eteen. Näin Tampereesta konkreettisesti luodaan kestävää kaupunkia.
Tutustumiskierros paljasti kiehtovan kirjon: pienelle paikalle oli kokoontunut ihmisiä Lahdesta, Lopelta, Orimattilasta, Karstulasta, Tampereelta, Ylöjärveltä ja Kokkolasta. Joukossa oli myös Tavara-aseman tapahtumatekijöitä eli vihreän villatakkini mahdollistajat. Joukolla oli monenlaisia motiiveja toimintaansa – kotipaikkakunnan vähäiset harrastusmahdollisuudet, peritty yrittäjyys, ekologiset arvot, onnekkaat sattumat ja ennen kaikkea vapaus toteuttaa itseään isommassa kaupungissa.
Yhdistyksen jäsenet ovat eri-ikäisiä ja eri tehtävissä toimivia, mutta heitä yhdistää palo resurssiviisaaseen toimintaan. Se on voima, joka tekee tästä yhteisöstä enemmän kuin joukon ihmisiä – se tekee siitä liikkeen.
Erään osallistujan tytär oli sanonut äitinsä pelastavan maailmaa omalla väkevällä panoksellaan. Voiko kauniimpaa kiitosta nuoremmalta sukupolvelta saada? Heidän keskuudessaan kiertotalous on aito arvo, mutta vanhemmalle sukupolvelle asiaa joutuu vielä perustelemaan. Monen mielessä elää yhä käsitys, että kierrätys liittyy lumppuihin. Itsekin muistan lapsuuden lumppukeräykset – mutta vasta nyt ymmärrän, kuinka syvällä menneen maailman asenteet voivat olla. On aika avata silmät ja nähdä, että kiertotalous ei ole nostalginen muisto, vaan välttämätön tulevaisuus.
Arvoperustainen ammatinvalinta ei ole kevyin tie – ei työntekijälle eikä hänen perheelleen. On ammatteja, joissa elanto tulisi helpommin, mutta ne eivät välttämättä ole kestävällä pohjalla. Kiertotaloudella eläminen vaatii perusteltua puurtamista ja vahvaa yhteistyötä. Yrittäjät tunnistavat työn, joka palvelee toista yrittäjää tai aatetta, mutta ei aina omaa kassaa tai voimavaroja. Välillä sorrutaan jopa asiakkaan ylipalveluun yhteisen hyvän nimissä.
Digitaalisuus ja rajaton somemaailma houkuttavat jatkuvaan työntekoon – käsi hakeutuu puhelimelle, vaikka lepo olisi tarpeen. Kiertotalouden tekijät kantavat samat kuormat kuin muutkin työikäiset, mutta arvot pitävät heidät liikkeessä. Se on sosiaalisesti vastuullinen valinta, joka vaatii rohkeutta – ja myös omaa kestävyyttä.
Olen oppinut ajattelemaan, että tuotteella on kolme hintaa; ostohinta ja myyntihinta sekä siihen väliin jäävä todellinen hinta. Tällä vierailulla opin, että pyyteettömällä arvoperustaisella liiketoiminnalla on myös hintansa; tulevaisuudesta kannettu yhteinen hinta ja jokaisen kiertotalousyrittäjän henkilökohtainen hinta omasta ammatinvalinnastaan. Arvot eivät ole ilmaisia, mutta ne juuri tekevät hinnasta merkityksellisen.
Tilaisuuden lämmin tunnelma riisui tuolloin vihreän villatakkini. Pukiessani sen päälleni, muistan tuon marraskuisen hetken. Pyhäinpäivän hämärtyvä iltapäivä oli pieni hinta kestävyydestä ja aitoudesta, jota sain kokea ymmärrykseni syventyessä elinkaaritaloudesta ja sen tekijöistä.
